Vuoropuhelutarina

 

Katukahvilassa Tuomo ja Iida

Iida saapuu paikalle

 

Tuomo: Olet myöhässä.

Iida: Pahoittelut, linja-autoni oli myöhässä ja sitten piti vielä juosta tänne.

Tuomo: Aha, tilasin jo kun sinua ei näkynyt.

Iida: Ai okei, käyn hakemassa itselleni kahvin.

 

Tuomo: Mukavaa kun kuitenkin pääsit tulemaan.

Iida: Mielellänihän minä. Vähän jännitti, sillä en aiemmin olekaan ollut tällaisilla treffeillä.

Tuomo: Mahtavaa! Tilataan sen kunniaksi oluet molemmille. Jätetään tämä kahvin litkiminen toiseen kertaan.

Iida: Ei käy! Olenko sanonut haluavani sellaisen? Inhoan olutta, kuka täysjärkinen sitä muka joisi?

Tuomo: Ei väkisin. Minä ainakin käyn hakemassa.

 

Tuomo: Sanoit äsken aika ikävästi oluen juonnista. Onko siihen joku tietty syy?

Iida: Exäni yritti hukuttaa minut olutsammioon ja melkein onnistuikin siinä. Sitä ennen hän pakkojuotti minulle sitä. Inhoni ja kammoni lisäksi sain vaikean ohrayliherkkyyden. Voisitko laittaa sen tuoppisi syrjemmälle? Silmäni ja nenäni alkaa vuotaa tuosta hajusta.

Tuomo: Öh, hyvä on.

Iida: Ei tule mitään. On pakko lähteä, naamani alkaa vuotaa. Se ei ihan heti lopu. Nähdään. Soitellaan!

Tuomo: Hei, odota Iida.. perkele!

 

Pari päivää myöhemmin puhelimessa

 

Iida: Moi.

Tuomo: Morjesta, vihdoinkin vastasit, tavoittelin jo aiemmin etkä vastannut.

Iida: Huomasin juu, olenko sanonut, että saat häiritä?

Tuomo: Nyt en ihan ymmärrä.

Iida: Sitä vaan, että minähän lupasin soittaa eikä sinun olisi tarvinnut vaivautua.

Tuomo: Ethän luvannut. Ja eikä tästä mitään vaivaa ole. Lähdit niin kiireellä sieltä kahvilasta ja..

Iida: Minulle on vaivaa. En ehdi nyt puhua kauempaa, moikka!

Tuomo: Odota!

TUUT TUUT TUUT

 

Taas pari päivää myöhemmin puhelimessa

 

Tuomo: Halojaa?

Iida: Hei taas, mukavaa kun vastasit. Toivottavasti et ole kauhean vihainen siitä viime kerrasta. Oli vähän kiireitä.

Tuomo: Eipä se mitään, ihmettelin vain kovasti. Olitko silloin kavereittesi kanssa? Kuulin sieltä taustalta jotain älämölöä.

Iida: Jos unohdetaan se. Ajattelin kysyä, josko lähtisit kanssani uusille treffeille, vaikka viime kertainen tapaaminen menikin vähän penkin alle, voitaisiin nyt yrittää uudestaan? Vehmaalankadulle on juuri muuttanut kivanoloinen kahvila. Mentäisiinkö sinne?

Tuomo: En ole kuullutkaan, mutta mennään vaan. Milloin?

Iida: Sopisiko huomenna, puolen päivän aikaan?

Tuomo: Sopiihan se.

Iida: Ihanaa! Nähdään sitten siellä. Moikka!

Tuomo: Morjens!

 

Seuraavana päivänä Vehmaalankadulla

 

Tuomo: Moi, Iida! Oletpa ajoissa ja tosi nättinä.

Iida: Voi kiitos! Sinäkään et näytä juopolta.

Tuomo: Öh, kiitos. Mennäänkö sisään?

Iida: Toki.

Tuomo: Ohhoh! Onpas tämä paikka, joka puolella kimaltavaa ja vaaleanpunaista.

Iida: Totta. Tämä on todella hurmaava paikka, eikä täällä myydä ollenkaan olutta.

Tuomo: Öh, aivan. Käy valitsemassa meille paikat, minä haen meille kahvit.

Iida: Selvä.

 

Tuomo: Huh huh, ei voi kun sanoa että huh huh.

Iida: Mitä nyt?

Tuomo: Odotahan kun saan nämä kupit käsistäni ja pääsen istumaa.

Iida: Mikä on vialla?

Tuomo: Eikun, tämä kaikkeuden vaaleanpunaisuus vain ihmetyttää. Ja tuo myyjäkin tuolla. Ihan käsittämätöntä! Hän moitti minua pukeutumisestani! Väitti, ettei minulla ole mitään vaaleanpunaista ylläni. Mitä väliä sillä, onko pinkkiä päällä vai ei. Ihme, että suostui myymään edes nämä kahvit! Ja katso nyt tätä! Pinkkiä maitoa! Voitko uskoa?

Iida: Hihii! En tainnutkaan sanoa, että tämä on tosiaan vaaleanpunaisuuden taivas.

Tuomo: Olenko sanonut sinulle, että inhoan vaaleanpunaista. Nyt inhoan sitä vielä enemmän.

 

Keskustelu jatkuu kunnes heidän luokseen tulee kolmas henkilö

 

Tuntematon: Hei rakas! Kuinka sinä taas täällä olet?

Iida: Öh, hei. Tämä on vähän sopimaton hetki.

Tuomo: Kuka tämä vaaleanpunaiseen kissapukuun sonnustautunut jätkä on? Ja miksi hän kutsui sinua ”rakkaaksi”?

Tuntematon: Kas vain, sinulla on seuraa, oma kukkaseni. Toitko hänetkin nauttimaan vaaleanpunaisesta iloista?

Iida: Voitko lähteä? En ole täällä nyt ”sillä asialla”. Meillä oli tässä juttu kesken.

Tuomo: Mitä tämä tarkoittaa? Mitä hemmettiä tarkoittaa vaaleanpunainen ilo?

Iida: Ei mikään! Ei yhtään mikään!

Tuntematon: Voi, etkö ole kertonut hänelle, että käyt täällä nauttimassa erittäin kuumaa seksiä, jota me kutsumme vaaleanpunaiseksi iloksi.

Tuomo: Mitäh?!

Iida: Voitko olla hiljaa ja häipyä! Jätä minut ja Tuomo rauhaan!

Tuntematon: Hyvä on, rakkaani. Nähdään illalla, niinkuin sovittiin, puss puss!

 

Iida: Tuomo.. se ei.. tämä ei ole sitä miltä näyttää.. minä.. sinä et ymmärrä!

Tuomo: Hiljaa! Taisin ymmärtää aivan tarpeeksi. Ymmärrän myös senkin, miksi tulimme tänne. Halusit jatkaa likaisia pelejäsi treffiemme jälkeen. Minun lienee syytä lähteä, en tohdi viivyttää sinua pääsemästä tuon vaaleanpunaisen limannuljaskan kainaloon!

Iida: Ei! Älä mene! Voin selittää!

Tuomo: Älä suotta! Olenko sanonut sinulle, etten vietä aikaa huorien kanssa! Hyvästi!

Iida: Tuomo! Odota! Eih.. voi helvetti..

Tuntematon: Kas niin, seuralaisesi taisikin juuri lähteä. Voitkin tulla kanssani, luolamme odottaa armaani.

Iida: Painu vittuun!

Tuntematon: Voi kyllä, sinne juuri olenkin matkalla. Unohda se jätkä. Menkäämme nauttimaan vaaleanpunaisesta ilosta.

 

Iida yrittää tavoittaa seuraavina päivinä Tuomoa

 

Tuomo: Haloo?

Iida: Moi! Onneksi vastasit. Haluan puhua kanssasi.

Tuomo: Sinä! Älä jaksa. Meillä ei ole mitään puhuttavaa. Olit suuri virheeni!

Iida: Tuomo kiltti, kuuntelisit edes.

Tuomo: Hyvä on. Puhu lyhyesti.

Iida: Olen pahoillani siitä, mitä tapahtui siellä kahvilassa. En tiennyt että hmm.. ystäväni olisi sinä päivänä töissä siellä. Saattoi kuulostaa siltä, että käyn paneskelemassa siellä usein. Siellä on takahuoneessa kyllä pieni semmoinen tila johon pariskunnat voivat mennä nauttimaan toisistaan. Tai joskus yksinäiset sinkut hakemaan vähän läheisyyttä. Aioin viedä sinut sinne kanssani, ellei meitä olisi häiritty. Se on oikeasti tosi romanttinen paikka. Ihan totta, minä..

Tuomo: Riittää jo! En jaksa kuunnella enempää. Puheesi kuulostaa enemmän myyntipuheelta kuin selitykseltä. Se on sitä paitsi täysin turhaa, otin nimittäin selvää siitä paikasta. Olenko sanonut sinulle, että minä osaan ottaa tällaisista asioista selvän. Taisit pitää minua tyhmänä ja yksinkertaisena, mutta kas kummaa, ei mennyt läpi.

Iida: Mitä sinä puhut?

Tuomo: Minä nimittäin soitin sinne paikkaan ja he kertoivat auliisti, että se on tosiaan jonkin sortin bordelli. Satut olemaan heidän palkkalistoillaan, kysyin sitäkin. Nyt ymmärrän myyjän vaatevärivihjailun. He luulivat minua sinun maksavaksi asiakkaaksi.

Iida: Eijei, olet varmasti ymmärtänyt väärin!

Tuomo: Enpä usko! He kertoivat myöskin sen, että se sinun ”ystäväsi” kuuluu samaan sakkiin. Hoitelee niin miehet kuin naisetkin. Tarpeen vaatiessa yhtä aikaa, näin minulle puhelimessa sanottiin.

Iida: En tiedä miten tässä näin pääsi käymään.. olen oikeasti kiinnostunut sinusta. Halusin vain kanssasi kahville ja mahdollisesti myöhemmin muuta! *nyyh* Ei tämän näin pitänyt mennä! *niisk*

Tuomo: Ei ehkä, mutta meni silti. Kiinnostukseni sinuun katosi kummasti kun huomasin treffailevani huoran kanssa. Ei ihme, että halusit sinne. Onneksi asiat eivät edenneet sänkyyn asti. Kalliiksi olisi tullut! Mutta tämä oli tässä. Parempi ettet soita enää koskaan. Hyvästi Iida!

Iida: Tuomo, odota!

TUUT TUUT TUUT